Joulun aika jatkuu, vaikka onkin jo uusi vuosi. Yleensä puhutaan, että Nuutti joulun vie, mutta nyt kuulin, että kristillinen jouluaika kestää Kynttilän päivään, jota vietetään tänä vuonna vasta 5. helmikuuta. Joten eipä ole kiire joulukoristeiden riisumisen kanssa.

Kävimme eilen katsomassa Varasto elokuvaa Tampereella Plevnassa, joka on Taru Mäkelän ohjaama elokuva vuodelta 2011. Se perustuu Arto Salmisen samannimiseen romaaniin. Elokuvaa luonnehditaan kansankomediaksi, jota se mielestäni olikin. Varastomiesten ja -naisten huumoria ja ilkikuria ja rakastumisia työpaikalla. Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) ja Karita ( Minttu Mustakallio) olikin värikäs pari, suorasanaisia, jotka eivät vähästä hämmentyneet. 

Iltasella meillä katseltiin ja kuunneltiin rockin historiaa ja elokuvaa Yle Teemalta, jota kestikin peräti kolme tuntia. Musiikin tahdissa sain hyvää liikuntaa, kun jytäilin ja voimistelin rokin tahdissa ja Jägermaisterilla terästettyä glögiä nauttien (oli aika hurjan makuista), mutta piti virkeänä. Paras rock orkesteri  minulle on aina ollut ja on: Remu & Hurriganes. Yhtye on perustettu jo 1971 ja edelleen he keikkailevat, soittajat ovat kylläkin vaihtuneet vuosien varrella.

Uudenvuoden päivän aloitin kuntolenkillä Ylöjärven Julkujärven maastossa korkealla harjulla. Muutama hiihtäjäkin oli jo paikalla, vaikka lunta ei ollut kuin kaksi senttiä. Säälin heidän suksiaan. Oli mukava seurata uudessa lumessa eläinten jälkiä, lieneekö oravan, jäniksen, näädän ja ketun jälkiä. Koiria ei ollut vielä aamusella ulkoilutettu kuntopolulla, taisivat koirien omistajat nukkua näin aattoillan jälkeen.

Vuosi 2011 ei tuonut yllätyksiä tullessaan, ei suvun jäsenissä ei kodissa eikä paljon työpaikallakaan, mitä nyt esimiehet vaihtuivat. Sairauslomallakin olin vain muutamia päiviä, joten mukava on tästä jatkaa vuoteen 2012. Mitäpä se tuo tullessaan, sen aika näyttää.

Pinsiön kirkko kutsui joulukirkkoon. Tänä jouluna ei näkynyt parkkipaikalla hevosia ja rekiä, sattuneesta syystä: koska ei ole lunta. Yleensä romaniheimon perheet tulevat joulukirkkoon hevosillaan, tänä jouluna heitä ei näkynyt, harmillista, koska he rikastuttavat meidän elämäämme räväkkyydellään.

Pastorimme Karoliina Löytty saarnassaan vertaili eri uskontokuntien joulunviettotapoja, jota melenkiinnolla kuuntelin. Silmälasini olin unohtanut kotiin, joka hamitti, koska en voinut laulaa kauniita joululauluja ja -virsiä.

Palasin pikaisesti kotiin kattamaan pöytää joulupäivän aterialle ja lämmittämään lanttu- ym laatikoita. Kohta pölähtivät lapset perheineen ja Eila-mummi Mäkipirttiimme. Näin vietimme joulupäivää neljässä polvessa leppoisasti lasten kanssa leikkien.

Poikamme lapset jäivät yöksi, iltasaduksi sain lukea jälleen kerran Tammen kultaisen kirjan, Roope-Sedän mehukauppa ja hopeisen, Pieni keltainen kissa, jotka osaan jo lähes ulkoa. Lapset valitsevat isosta kirjalaatikosta aina samat sadut, joita jo aikanaan omille lapsilleni luin.

Mukava joulupäivä, vaikka ulkona onkin ankean harmaata. Toista oli joulupäivänä 2000, äitini oli tullut meille kelkalla. Kuva on päivän sinisenä hetkenä kuvattu.

Jouluaattoaamuna tuli meille joulupuurolle tyttären ja poikamme perheet. Voi mikä riemu siitä syntyikään, kun serkut saivat telmiä keskenään. Olin onnellinen, harvoin saamme olla yhdessä, kun pojan perhe asuu kauempana.

Jouluaattoiltaa vietimme tyttäremme perheessä, jossa olivat myös poikamme perheineen ja äitini. Me veimme joulupöytään karjalanpiirakoita ja joulukaljaa, tytär ja miniä  olivat valmistaneet laatikot, rosollit,  joulukalat ja -kinkut.Olipa ihana päästä valmiiseen joulupöytään, kyllä sitä näin mummuna pääsee helpolla. Pienet lapset olivat koristelleet sopivan pienen joulukuusen. Joulupukkikin kävi paikalla, ja lapset istuivat pukin sylissä, paitsi pienimmäinen ,joka pelkäsi häntä. Lapset  lauloivat pukille kauniita lauluja ja runonkin sai pukki kuulla.

Jouluinen ostosreissumme Tallinnaan lomaviikon päätteeksi oli oikein rentouttava. Mennessä meri oli lähes tyyni, paluumatkalla jonkin verran myrskyinen, matkustimme Tallink Starilla. Merimatkat taittuivat liiankin nopeasti, kauemmin olisimme halunneet nauttia merinäköalasta. Hotelli oli pikkuinen ja sijaitsi vanhan kaupungin perällä, josta torille oli jonkin verran kävelymatkaa. Kaarinalla oli kova työ kävellä edestakaisin torin ja hotellin väkeä kainalosauvansa kanssa.  Nautimme joulutorin tunnelmasta ja glögistä. Leikimme neljän tähden illallisia,  joskin pienemmässä mittakaavassa, kolmessa eri ravintolassa. Alkuruokakeitot olivat tosi maukkaita, pääruoat melko hyviä, mutta jälkiruokia ei vatsamme enää sietänyt. Oheisessa kuvassa olemme Italialaisessa piskuisessa ruoka-viinituvassa, jossa nautimme hyvästä palvelusta ja kiireettömyydestä. Luulin tilaavaani alkupalaksi lohileipiä, jotka osoittautuivatkin tomaattisiksi leiviksi, hyviä olivat kuitenkin.

Hotellimme Meritown Old town olikin venäläistyylinen, vaikka matkaa tilatessamme luulimme menevämme espajanlaistyyliseen hotelliin, jossa tarjotaan maukkaita espanjalaisia ruokia. Ehkä tähän tilauspuoleen pitäisi enemmän paneutua, ettei tule pettymyksiä.

Viehättävä rakennus ja erittäin siisti paikka kuitenkin oli. Hotellin aulan ja ruokasalin sisustuksessa oli yhdistetty toisiinsa viihtyisällä tavalla keskiaika ja nykypäivä. Historiallisten muurien keskelle oli luotu nykyaikaikaiset tilat, jota korostivat  luonnonläheiset materiaalit ja lämpöiset värisävyt tekstiileissä. Huoneet olivat melko pieniä, mutta hyvin me sinne mahduimme, ei tullut edes kinaa ikkunapaikasta eikä mistään muustakaan.

Joskin ikkunasta näki ulos vain kiipeämällä tuolille. Illalla alkoi ulkoa kuulumaan räiskettä, peästyin jo että mikä sota on syttynyt. Tuolille kipusin ja sainkin katsella ilotulitusraketteja. Mikä juhla mahtoikaan kaupungissa olla, se jäi meille epäselväksi.

Joululahjaostokset jäivät hyvin vähäiseksi, kiertelimme vain näitä paikallisia putiikkeja, emmekä löytäneet paljon ostettavaa, marketteihin emme viitsineet lähteä. Matka olikin siksi niin mukavan rauhallinen ilman kiireen tuntua.

Eilen illalla lauloimme Pinsiössä Kauneimmat Joululaulut. Kirkko oli täpösen täynnä, sivuhuonetta ja eteistä myöten. Oli mukava tunnelma, glogi lämmitti ja laulaminen rentoutti.  Otin muutamia valokuvia esiintyjistä ja illalla kirjoitin pienen jutun Pinsiö-seuran sivuille. Tähän omaan blogiini en halua laittaa ihmisistä kuvia, siksipä täällä ei ole tilaisuudesta valokuvia.

Tänään teimme karjalanpiirakoita, siinä kuluikin puoli päivää, mukavaa askartetua näin lomapäivälle. Minä tein taikinan, kaulitsin, keitin puuron ja muusin ja J. laittoi täytteet, rypytti ja paistoi. Yhteistyö sujui hyvin tänään. Piirakoista tuli oikein maukkaita, perunapiirakat maistuivat paremmalle. J. on Savosta kotoisin, jossa piirakat olivat tärkeä osa jouluruokaa, siksipä jatkamme tuota perinnettä. Tyttäremme ollessa kaksivuotias, hänelle ei mikään muu kelvannut  joulupöydässä kuin riisipiirakat. Kuinkahan hänen omat lapsensa pitävät piirakoista, joita viemme tuliasiksi heille aattoiltana.

Huomenna on joululahjojen ostopäivä, lähdemme aamupäivällä Lielahteen ja Tampereen keskustaan ostoksille. Toivottavasti saamme kaikki lahjat hankittua, toista päivää en voi uhrata lahjoille. Onneksi meillä on vaatimattomat ostokset, jokaiselle riittää yksi lahja. E. mummille käymme samalla matkalla viemässä paketin ja Hyvät Joulut toivottamassa.

Perjantaiaamuna lähden K. serkkuni kanssa Tallinnaan, siellä on mukava kiertää joulutoria, ja ehkä sieltä jokunen lahjakin tulee ostettua. Yövymme Meriton Old Townissa, josta on helppo liikkua vanhan kaupungin torille ja kauppoihin. K. on huonojalkainen, joten hänen liikkuminen on hidasta. Meillä on jo kolmas kerta, kun käymme Tallinnassa yhdessä, ja kaikki on mennyt erittäin hyvin hänen kanssaan. Olenhan tuntenut hänet syntymästäni asti, ja ymmärrämme toisiamme hyvin. Lapsena olimme usein yhdessä, perheemme pitivät paljon yhteyttä toisiinsa. Ihailin K:aa, hän piti meille leikkikoulua, ja opetti meitä nuorempia kirjoittamaan ja lukemaan. Hänellä oli Kiinan palatsikoira siihen aikaan, joka oli koko suvun lemmikki.

Meillä Pinsiöläisillä on käsitöiden myyntinäyttely Nokialla Kulmakivessä Härkikadulla. Käsitöitä saa varata ja merkitä varauksen kirjaan ja ennen joulua sitten teemme kaupat. Vien huomenna valtavan määrän sukkia lisää seinälle, täytyy kuitenkin tehdä sukille orret, ennenkuin ne saa seinälle laitettua. Onneksi on lomaviikko edessä, muuten se olisi mahdotonta.

Minä olen tällainen järjestelijä, käsitöiden tekeminen jää vähiin, kaikki mitä kudon, ostan omaan käyttöön. Pinsiö-Seura ostaa langat ja tuotto menee kirkon kellotapulin rakentamiseen. Parhaillaan kudon tyttären tyttärelle liivihametta, joka valmistuu hyvin hitaasti.

Tänään kävimme jouluostoksilla, Vantaan nuorille löytyi Seppälästä pehmeät paketit. Saimme erittäin hyvää palvelua ja muistin siitä kiittää nuorta naismyyjää. Toivottavasti hän osaa arvostaa hyvää palautetta. Minä ainakin tulen pitkäksi ajaksi hyvälle mielin, jos joku joskus kiittää palvelusta.

Itselleni ostin Sportia Pekasta lenkkarit, kyllä taas kelpaa lenkkeillä. Täytyy alkaa kävelemään Ylöjärven keskustassa, täällä sohjoisessa talvikelissä ei kyllä nauti lenkkeilystä. Toivottavasti pian tulisi lunta, että pääsisi hiihtelemään.

Kävin J:n kanssa valokuvailemassa Pinsiön Puuvuorella aurinkoisena syyspäivänä 2011. Aurinko ei paistanut enää soramontun pohjalle, vain vuoren laki loisti kirkkaana. Männyt ovat kasvaneet yllättävän hyvin, vaikka vielä monta vuotta istutuksen jälkeen ne olivat kovin kitukasvuisia. Nyt on vuori parhaimmillaan, vuosien kuluttua puiden kasvettua isokokoiseksi, onkin todennäköistä, ettei puiden spiraalimaista istutusta enää erota.

Odotan, että aurinko paistaisi ensi viikolla, jotta samasta kohteesta saisi lumisen kuvan. Maiseman voisi tallentaa joulukorttikuvaksi, mutta taitanee jäädä ensi vuoteen, koska 15.päivä  lähenee uhkaavasti.

Edellisen tekstin lukijalleni tiedoksi, että nyt on sellainen muoti, jotta sekä töissä että juhlissa pukeudumme mustiin. Olemme me synkkää porukkaa, mutta musta kuvastaa arvokkuutta, jota meiltä odotetaan. Onneksi on joulu tulossa ja pukeutumista voimme piristää punaisilla koruilla ja puseroilla.

Pikkujuhliin lähtijöitä, hyvä fiilis lähtiessä ja matkalla. Mutta perillä odotti pettymys, kun järjestäjät olivatkin päättäneet istuttaa meidät kaikki satunnaiseen järjestykseen. Eli pöytäkaveriksi tulikin aikas vieraita ihmisiä, joten fiilis vaihtuikin väkinäiseksi jutteluksi. Onneksi ruoka ja juomat olivat hyviä, ja ohjelmakin mukavaa. Tuli kuitenkin lyhyet juhlat, ainakin minulle ja osalle meistä.

Viikko kulunut kovassa huiskeessa. Maanantaina oli kirkkovaltuustoryhmän kokous, tiistai-iltana tapulipiirin myyjäisten suunnitteluilta, keskiviikkona kirkkovaltuusto, torstai-ilta kotona, hyvä! Kirkkovaltuustomme päätti säilyttää kirkollisveron tuloveroprosentin ennallaan 1,5 %:ssa, vaikka vastaehdotus kirkkoneuvostolta oli 1,7%. Vaikka se tietää säästökuuria seurakunnassa, kunhan jäsenten määrä ei enää putoaisi ainakaan veron korotuksen takia.

Huomenaamulla lähden peräkärryn kanssa viemään pöytää myyjäisiimme. Kulkeehan se siellä perässä, kunhan muistan, etten ala peruuttamaan sen kanssa. Sitä taitoa en ole opetellut. Pitäisi omassa pihassa joskus opetella. Myyjäisissä on paljon neuleita: sukkia, huiveja, vauvanpeitteitä, ekorättejä, virkattuja leivonnaisia, ym...

Tervetuloa ostoksille K-Citymarketiin Nokialle pe,la,su, entisen Lindexin tiloissa on myyjäiset!

Hei Anna! Kiitos kommentistasi. Minulla on tällä hetkellä ainoa sarja jota seuraan, on tuo nelosen Neljän tähden illallinen. Näyttelijät osaavat hyvin hauskasti ja elävästi kommentoida ja arvostella kokin taitoja. Ohjelmasta saakin vinkkejä käytäntöön. Karpaloista olen tehnyt rahkan tai jogurtin, leseiden, myslin ja hunajan kanssa aamupalacoktailin. En raski niitä keittää kiisseliksi (vaikka onkin hyvää), ettei niiden vitamiinit tuhoudu. Löysin blogisivut, joissa  onkin runsaasti karpalon käyttöohjeita: http://kysymammalta.blogspot.com/2009/10/karpalo-mita-ruokaa-siita-saa.html

Tänään julkistettin Finlandia palkinto ehdokkaat, oho, kaikki oli naisia. Tilasin kirjastosta kaksi niistä, toiseen sain jononro 1, ja toiseen jononro 12. Joten kohta pääsen arvostelemaan, jaksaako niitä edes lukea. Panu Rajalan viimeisintä kirjaa olen jo odottanut kauan ja taitaa mennä yli vuosi ennenkuin sen saan. Nokian kirjastoon oli hankittu vain yksi teos ja taisin olla jonossa nro 24. Tämän Carlsonin teoksen saan todennäköisesti kuukauden sisään, kiva tutustua siihen.

Talviaikaan siirtymisestä en pidä ollenkaan, jos iltojen pimeneminen tapahtuisi vähitellen, ei se olisi yhtä masentavaa.  Töiden jälkeen ilta tuntuu huomattavasti lyhemmältä kuin ennen siirtoa, tekemistä olisi yllin kyllin enkä ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisin. Toivon, että Suomessakin luovuttaisiin kesäajasta, kuten monessa muussakin maassa on jo tehty.