Siinä kukkasia istuttaessaan Rva Kandelin mietti sukupolvien ketjua ja millaista elämä oli ollut tuolloin v. 1846, kun Kalle Kustaa oli syntynyt. Olikohan heilläkin ollut joskus kinaa vaimonsa Euniikan kanssa ja ehkä silloin oli ollut suurin huolenaihe millä sai ruuan riittämään heidän yhdeksälle lapselleen. Euniikan lapsuudenkoti on 200 metrin päässä Rva Kandelinin nykyisestä kodista, joka sinänsä tuntuu hyvin ihmeelliseltä asialta.

Niin ne murheet jäi sinne hautausmaalle ja suuri ilonaihe oli kun Rva Kandelinille tuli puhelinsoitto ja hänen veljensä puolisonsa kanssa olivat lähdössä Urkin Pirtin savusaunaan ja uimaan ja pyysivät mukaansa. Tulipa siinä talviturkki heitettyä, ei ole tainnut ikinä olla kesä näin pitkällä ja  turkki niskassa.

Aiemmin, kun sisareni asui Tampereella, vietimme useimmat juhlahetket hänen ja hänen miehensä kanssa. Puolisonsa kuoleman jälkeen hän muutti jo 16 vuotta sitten Helsingin seudulle ja asustelee siellä nykyisen perheensä kanssa.

Vappupäivänä lähdin lenkkeilemään Korpijärven maastoon. Järvi oli osittain jäässä ja ilma oli aika kolea. Lintuja pyrähteli järvellä, oletin näkeväni kaakkuri- ja telkkäparin, valitettavasti kiikareita ei ollut mukanani. Kaakkurit luulin tunnistavani äänistä, ne pitivät  kovaa meteliä.

 Piskuisen Nuolilammen rantavesiin hohti kauniisti aurinko. Sen lähellä on laavu, jossa paistelen joskus makkaraa. Siellä on usein aamupäivällä retkeilijöitä ja nuotiossa palaa jo tuli. Talvisella tuli sinne nuori perhe hiihtäen, pienintä vetivät ahkiossa perässään. Heillä oli kuusi lasta mukanaan, ja kysin, että ovatko nämä nuorimmaiset teidän omia. Naurahtivat, että kaikkihan he ovat. Olin hyvin hämmästynyt, niin levollisia he olivat tuollaisen katraan kanssa ja vielä hiihtäen liikkeellä, kaikki kunnia heille!

Kotona käyn usein sauvakävelyllä. Naapurin hevonen tulee aina tervehtimään kulkijoita, ei yhtään hirnahtele, kuitenkin kuuntelee korva tarkkana puhettani. Heillä on onneksi kaksi hevosta, joten laumaeläimen ei tarvitse yksinänsä olla. Hevoset ovat usein aivan samassa asennossa vieretysten, oletan niiden seisovan tuulen suuntaisesti. 

Keräämme taas kuntopisteitä töissä, vähimmäistavoite on kolme pistettä viikossa eli 1,5 tuntia liikuntaa. Tulee kuitenkin lähdettyä liikkeelle, kun on tavoite mielessä. Ja se suurin tavoite on pitää kroppa kunnossa.

 Tällä viikolla olin kolmen päivän kevätlomalla ja Helatorstai siihen päälle. Siitä yhden vuorokauden lepohetken pidin Ikaalisten kylpylässä vanhoissa veteraanien kuntoutusrakennuksissa. Niissä on edulliset hinnat ja lisäksi keittomahdollisuus. Maanantain ilma oli hyvin kolea, siksi valitsin liikuntamuodoksi kuntosaliurheilun. Tiistaiaamuksi suunnittelin kylpylässä uintia, mutta siellä olikin vedenvaihto- ja huoltopäivät  tiistaina ja keskiviikkona. Ensin harmitti kovasti, mutta luonto kutsui sauvakävelylle. Ympäristössä on hyvät ja mäkiset polut kävely- ja juoksuharrastukseen, koska lähellä on laskettelualuekin.

Maanantaina nautin illallisen aularavintolassa; broileria mangokastikkeella, lisukkeena oli lankkuperunoita ja porkkana-lanttumuhennosta. Oli oikein onnistunut ateria. Tiistaina kotimatkalla söin Myllyn leivässä päivän keiton, joka oli Borssi keittoa, sämpylä, kahvi ja pulla kuuluivat annokseen.

Tiistai-illan siivoilimme ja leivoin, koska keskiviikoksi olin kutsunt Tapulipiirin naiset meille ja samalla olin kutsunut Lemom korujen esittelijän paikalle. Sainkin yhdeksän naista vieraaksi ja ilta kului mukavasti. Tilasin itselleni avainketjun pienellä koristeella varustettuna. Olisi ollut pajon kauniimpiakin tuotteita kaupan, ostin kuitenkin tuollaisen käytännöllisen ja tarpeellisen ketjun työpaikan avainta ja henkilökorttia varten. Ennestään minulla onkin jo kolme Lemom riipusta, jotka olen saanut lahjaksi tyttäreltäni.

Tänään poden flunssaa, on aikaa kirjoitella. Viime lauantaina kävimme Mummin luona, hän on hyvin toipunut käsivammastaan, tarvitsee kuitenkin jonkin verran apua askareissaan. Siellä oli myös J:n veli puolisonsa kanssa, oli oikein mukava rupatella heidän kanssaan. Suunnittelimme heinäkuun retkeä Savoon heidän kanssaan. Tämän vuoden kesälomani onkin heinäkuussa, jolloin useimmat muutkin lomailevat. 

Illalla olin äidin kanssa hänen talonsa yhtiökokouksessa. Siellä on mukava vanha isännöitsijä ja ilmapiiri on aina iloinen. Kärttyisiä osakkeenomistajia en siellä tavannut vaikka puhuimme isosta kattoremontista ja tulevasta putkiremontista. Osa eläkeläisistä on kylläkin  kauhuissaan koska he pelkäävät joutuvansa muuttamaan talosta. Auttaakohan Kela tuollaisten kustannusten kanssa, pitää ottaa selvää.

Eilen päivällä katkoin  kukkapenkeistä vanhat kuivat oksat. Muina vuosina olen tehnyt sen jo syksyllä, mutta joissain ohjeissa kerrottiin kasvien talvehtivan paremmin, jos sen siirtää kevääseen. Krookukset loistivat kauniisti auringonpaisteessa, iltapäivällä oli kevätkesän tuntua ensimmäisen kerran. Leikkasimme pihan ainoata omenapuuta, marjapensaita ja koristepensastakin.

Tänään nostelin kesärenkaat auton peräluukkuun, huomenna saan auton kesäkuntoon.

Katsastus on edessä toukokuussa, joten pitää viedä se huoltoon ensi tilassa. Chevrolet Kalosini on pelannut oikein hyvin, olen ollut erittäin tyytyväinen siihen. Näillä maaseudun kuoppaisilla teillä, autot ovat kovalla koetoksella. Nytkin epäilen, että joku nivel kolisee ja sen joutuu vaihtamaan.

Veljeni taidenäyttelun avajaiset olivat tiistaina Tampereella Taide Galleriassa. Pate Mustajärvi oli virittämässä lauluillaan tunnelmaa ja vieraita oli mukavasti paikalla. Ainakin neljään  tauluun ilmestui punainen tarra, joka tietää hyvää talujen tekijälle.

Ostin pienen taulun " Äiti ja tytär" mustavalkoisen työn gallerian omista kokelmista. Veljeni töitä on jo neljä kappaletta kotimme seinillä, joten jätin uudet teokset  muiden ostettaviksi. Useat niistä ovat isokokoisia metalli- ja puutöitä, jotka sopisivat parhaiten yleisten tilojen seinille isokokoisina teoksina.

Käsitöissäni olen edistynyt; sain aikaiseksi Etiopiaan lähetettäväksi vauvan nutun. Lähetyssihteerimme lähettää kaikki kutomamme nutut toimitettavaksi synnytyssairaalaan Etiopiassa, seurakuntamme lähetystyöntekijän alueelle. Ensimmäisen kerran elämässäni kudoin pyöröpuikoilla ja työ sujuikin joutuisasti eikä nuttuun tullut turhia saumoja. Lankaa oli jäänyt edellisestä työstäni tähteeksi, joten ei tarvinnut edes sijottaa rahaa siihen.

Oheet nuttuun löysin blgista: http://langanpaat.blogspot.com/p/neuleohjeita.html

Nyt aloitin slipoverin neulomisen tyttärenpojalle, taaskin Nalle langalla, josta tulee mukavan pehmeää  neuletta. Nyt neulon ribbineulosta eli kaksi oikein ja yksi nurin, helppoa...

 Viikolla ajelin Ikaalisten kylpylähotelliin, kävin kuntosalilla, siellä olikin todella hyvät kuntoilulaitteet, suosittelen. Kylpylässä kävin uimassa sekä allasjumpassa, enpä rentouttavampaa tekemistä lomalleni voisi keksiä.

Tänään lauantaipäivänä oli kulttuurielämysten aika; kylämme seurantalolla oli pelimannien musiikkiesitys ja mieskuoron konsertti. Mukava iltapäivä.

Esityksen jälkeen kävimme syömässä illallisen punaviinin kera ja jäimme yöksikin Villa hotelliin. Ystävättäreni asuu Hämeenlinnassa ja hänelle olisi ollut raskasta lähteä ajamaan sinne iltamyöhään. Oli rentouttavaa rupatella kuulumisia ja aamulla oli hauska tunne, että olemme matkoilla, vaikka olinkin 20 km päästä kotoani. Päivällä kävelimme Pyynikin rannassa, vanhan Trikoo tehtaan maisemissa.

Iltapävällä taas kotona, kävin kerihangilla hiihtelemässä ja iltasella vielä kävelylenkillä. Oli kaunis aurinkoinen päivä, lumet hupenee, kesä lähenee. Soittelin Eila mummille illalla, hän innosti minua kirjoittamaan blogia, kun hän käy joka päivä kurkkaamassa, onko mitään tekstiä syntynyt tänne. Pidin pitkän tauon kirjoittelussa, koska muutenkin istun koneen ääressä päivät pitkät, niin illalla pitäsi harrastaa liikuntaa ja vältää istuskelua.

Tänä aamuna lähdin kynsiteknikolle, joka tekikin minulle kauniit kiiltävät geelikynnet. Ensimmäiset otatin muutamia vuosia sitten, mutta petyin, kun ne kuorituivat pois liian pian. Nyt oli taas pakko alkaa kynsien kaunistaminen, kun jätin sormeni autotallin paljeovien väliin ja kynsiini tuli reiät, jotka haittasivat joka paikassa. Kuulin jälkikäteen, että tuollainen paljeovi on tosi vaarallinen, jos olisin paiskannut sen alas asti, niin siinähän olisin ollut lukittuna. Kotona ei ollut muita ja olisikohan naapuritkaan kuulleet avunhuutoja. Nyt osaan olla varovainen ja varoittaa kaikkia muitakin, oikeastaan oveen pitäisi laittaa varoitustarra.

Eilen illalla oli tapulipiirimme koolla Outin kotona.Meitä oli kahdekan naista koolla kutimiensa kanssa. Sain eilen pienen mekon valmiiksi ja pikkuiset sukatkin siihen. Puoli vuotta sitten aloitin työn, joten hidasta on ollut kutomiseni. Mutta nyt olen tyytyväinen, kun olen saanut jotain näkyvääkin aikaiseksi. Mekon ja töppöset saa pienin lapsen lapsemme. Hän on nyt 1,5 vuotias ja on hurmaava hymyilevä tyttönen. Seuraavaksi suunnittelen slipoverin kutomista kohta viisi vuotiaalle poitsulle, pitääkin huomenna lauantaipäivänä käväistä lankaostoksilla. Nyt ole ajatellut kokeilla pyöröpuikkoja, en ole niillä aiemmin kutonut, mutta toiset kertovat sen olevan hyvin helppoa.

Lapset olivat meillä kylässä tällä viikolla ja he kovasti leikkivät nukkekodillani.Tosin olen laittanut sinne paljon posliinikissoja ja niille ruokakippojen täyttäminen oli paljon hauskempaa kuin nukeilla leikkiminen. Nukkekotina on meillä iso kaappi, joka on sitä varten hankittu. Lapsena ollessani ihailin nukkekoteja vain lehdistä ja jäi kaipaus niihin. Siksi nyt aikuisena olen nauttinut lasten kanssa sen kokoamisesta. Siskoni tyttö on ollut alusta alkaen kodin järjestelyssä mukana. Nyt hän ei ole käynyt meillä pitkään aikaan ja koti kaipaakin kovasti järjestelemistä näiden pienten lasten leikkimisien jälkeen, kuten kuvastakin huomaa. Vieläköhän saisin 12 vuotiaan tytön innostumaan nukkejen kodin siivoamisessa ja kunnostamisessa.

Joulun aika jatkuu, vaikka onkin jo uusi vuosi. Yleensä puhutaan, että Nuutti joulun vie, mutta nyt kuulin, että kristillinen jouluaika kestää Kynttilän päivään, jota vietetään tänä vuonna vasta 5. helmikuuta. Joten eipä ole kiire joulukoristeiden riisumisen kanssa.

Kävimme eilen katsomassa Varasto elokuvaa Tampereella Plevnassa, joka on Taru Mäkelän ohjaama elokuva vuodelta 2011. Se perustuu Arto Salmisen samannimiseen romaaniin. Elokuvaa luonnehditaan kansankomediaksi, jota se mielestäni olikin. Varastomiesten ja -naisten huumoria ja ilkikuria ja rakastumisia työpaikalla. Antero Rousku (Kari-Pekka Toivonen) ja Karita ( Minttu Mustakallio) olikin värikäs pari, suorasanaisia, jotka eivät vähästä hämmentyneet. 

Iltasella meillä katseltiin ja kuunneltiin rockin historiaa ja elokuvaa Yle Teemalta, jota kestikin peräti kolme tuntia. Musiikin tahdissa sain hyvää liikuntaa, kun jytäilin ja voimistelin rokin tahdissa ja Jägermaisterilla terästettyä glögiä nauttien (oli aika hurjan makuista), mutta piti virkeänä. Paras rock orkesteri  minulle on aina ollut ja on: Remu & Hurriganes. Yhtye on perustettu jo 1971 ja edelleen he keikkailevat, soittajat ovat kylläkin vaihtuneet vuosien varrella.

Uudenvuoden päivän aloitin kuntolenkillä Ylöjärven Julkujärven maastossa korkealla harjulla. Muutama hiihtäjäkin oli jo paikalla, vaikka lunta ei ollut kuin kaksi senttiä. Säälin heidän suksiaan. Oli mukava seurata uudessa lumessa eläinten jälkiä, lieneekö oravan, jäniksen, näädän ja ketun jälkiä. Koiria ei ollut vielä aamusella ulkoilutettu kuntopolulla, taisivat koirien omistajat nukkua näin aattoillan jälkeen.

Vuosi 2011 ei tuonut yllätyksiä tullessaan, ei suvun jäsenissä ei kodissa eikä paljon työpaikallakaan, mitä nyt esimiehet vaihtuivat. Sairauslomallakin olin vain muutamia päiviä, joten mukava on tästä jatkaa vuoteen 2012. Mitäpä se tuo tullessaan, sen aika näyttää.

Pastorimme Karoliina Löytty saarnassaan vertaili eri uskontokuntien joulunviettotapoja, jota melenkiinnolla kuuntelin. Silmälasini olin unohtanut kotiin, joka hamitti, koska en voinut laulaa kauniita joululauluja ja -virsiä.

Palasin pikaisesti kotiin kattamaan pöytää joulupäivän aterialle ja lämmittämään lanttu- ym laatikoita. Kohta pölähtivät lapset perheineen ja Eila-mummi Mäkipirttiimme. Näin vietimme joulupäivää neljässä polvessa leppoisasti lasten kanssa leikkien.

Poikamme lapset jäivät yöksi, iltasaduksi sain lukea jälleen kerran Tammen kultaisen kirjan, Roope-Sedän mehukauppa ja hopeisen, Pieni keltainen kissa, jotka osaan jo lähes ulkoa. Lapset valitsevat isosta kirjalaatikosta aina samat sadut, joita jo aikanaan omille lapsilleni luin.

Mukava joulupäivä, vaikka ulkona onkin ankean harmaata. Toista oli joulupäivänä 2000, äitini oli tullut meille kelkalla. Kuva on päivän sinisenä hetkenä kuvattu.

Jouluaattoiltaa vietimme tyttäremme perheessä, jossa olivat myös poikamme perheineen ja äitini. Me veimme joulupöytään karjalanpiirakoita ja joulukaljaa, tytär ja miniä  olivat valmistaneet laatikot, rosollit,  joulukalat ja -kinkut.Olipa ihana päästä valmiiseen joulupöytään, kyllä sitä näin mummuna pääsee helpolla. Pienet lapset olivat koristelleet sopivan pienen joulukuusen. Joulupukkikin kävi paikalla, ja lapset istuivat pukin sylissä, paitsi pienimmäinen ,joka pelkäsi häntä. Lapset  lauloivat pukille kauniita lauluja ja runonkin sai pukki kuulla.