Pinsiön kirkko kutsui joulukirkkoon. Tänä jouluna ei näkynyt parkkipaikalla hevosia ja rekiä, sattuneesta syystä: koska ei ole lunta. Yleensä romaniheimon perheet tulevat joulukirkkoon hevosillaan, tänä jouluna heitä ei näkynyt, harmillista, koska he rikastuttavat meidän elämäämme räväkkyydellään.

Pastorimme Karoliina Löytty saarnassaan vertaili eri uskontokuntien joulunviettotapoja, jota melenkiinnolla kuuntelin. Silmälasini olin unohtanut kotiin, joka hamitti, koska en voinut laulaa kauniita joululauluja ja -virsiä.

Palasin pikaisesti kotiin kattamaan pöytää joulupäivän aterialle ja lämmittämään lanttu- ym laatikoita. Kohta pölähtivät lapset perheineen ja Eila-mummi Mäkipirttiimme. Näin vietimme joulupäivää neljässä polvessa leppoisasti lasten kanssa leikkien.

Poikamme lapset jäivät yöksi, iltasaduksi sain lukea jälleen kerran Tammen kultaisen kirjan, Roope-Sedän mehukauppa ja hopeisen, Pieni keltainen kissa, jotka osaan jo lähes ulkoa. Lapset valitsevat isosta kirjalaatikosta aina samat sadut, joita jo aikanaan omille lapsilleni luin.

Mukava joulupäivä, vaikka ulkona onkin ankean harmaata. Toista oli joulupäivänä 2000, äitini oli tullut meille kelkalla. Kuva on päivän sinisenä hetkenä kuvattu.