Kandelineilla oli ollut hyvin miellyttävä edellinen ilta, mutta sehän ei takaa seuraavan päivän iloa. Kahden ihmisen välillä tulee herkästi väärinkäsityksiä, kun luulee tai kuulee toisen kiukkuisuuden kohdistuvan itseensä. Vaikka todellisuudessa henkilöllä itsellään saattaa olla aamuäreyttä tai kenties jotain hermostuneisuutta. Näissä synkissä mietteissä Rva Kandelin lähti ajamaan vaalealla Chvroletillaan kauppakeskukseen ostamaan ruohonsiemeniä pihalleen, ja samalla hän huomasi unohtaneensa hyvin tärkeän asian. Hänen isoisoisänsä ja -äitinsä haudalle oli kesäkukkanen viemättä. Onneksi kukkakaupasta löytyi vielä pieniä sinisiä kukkia hyvin edulliseen hintaan, ja niinpä hän päätyi Ylöjärven hautausmaalle.

Siinä kukkasia istuttaessaan Rva Kandelin mietti sukupolvien ketjua ja millaista elämä oli ollut tuolloin v. 1846, kun Kalle Kustaa oli syntynyt. Olikohan heilläkin ollut joskus kinaa vaimonsa Euniikan kanssa ja ehkä silloin oli ollut suurin huolenaihe millä sai ruuan riittämään heidän yhdeksälle lapselleen. Euniikan lapsuudenkoti on 200 metrin päässä Rva Kandelinin nykyisestä kodista, joka sinänsä tuntuu hyvin ihmeelliseltä asialta.

Niin ne murheet jäi sinne hautausmaalle ja suuri ilonaihe oli kun Rva Kandelinille tuli puhelinsoitto ja hänen veljensä puolisonsa kanssa olivat lähdössä Urkin Pirtin savusaunaan ja uimaan ja pyysivät mukaansa. Tulipa siinä talviturkki heitettyä, ei ole tainnut ikinä olla kesä näin pitkällä ja  turkki niskassa.

Vappuaattona vietimme kotakauden avajaiset kahdestaan. Shamppanjan lisäksi nautimme nokipannukahvit. Ruokana oli broilerin sisäfileitä, herkkusieniä pekonikääröissä ja paprikaa. Kota on rakennettu vuonna 2002, mutta se on aika vähäisellä käytöllä. Vieraita tulee kutsuttua tosi harvoin, lieneekö syynä, että teen asiakaspalvelutyötä ja vapaa-aikana on hyvä olla "erakkona".

Aiemmin, kun sisareni asui Tampereella, vietimme useimmat juhlahetket hänen ja hänen miehensä kanssa. Puolisonsa kuoleman jälkeen hän muutti jo 16 vuotta sitten Helsingin seudulle ja asustelee siellä nykyisen perheensä kanssa.

 

 

 

 

Vappupäivänä lähdin lenkkeilemään Korpijärven maastoon. Järvi oli osittain jäässä ja ilma oli aika kolea. Lintuja pyrähteli järvellä, oletin näkeväni kaakkuri- ja telkkäparin, valitettavasti kiikareita ei ollut mukanani. Kaakkurit luulin tunnistavani äänistä, ne pitivät  kovaa meteliä.

                                                                                                         

 Piskuisen Nuolilammen rantavesiin hohti kauniisti aurinko. Sen lähellä on laavu, jossa paistelen joskus makkaraa. Siellä on usein aamupäivällä retkeilijöitä ja nuotiossa palaa jo tuli. Talvisella tuli sinne nuori perhe hiihtäen, pienintä vetivät ahkiossa perässään. Heillä oli kuusi lasta mukanaan, ja kysin, että ovatko nämä nuorimmaiset teidän omia. Naurahtivat, että kaikkihan he ovat. Olin hyvin hämmästynyt, niin levollisia he olivat tuollaisen katraan kanssa ja vielä hiihtäen liikkeellä, kaikki kunnia heille!

 

Kotona käyn usein sauvakävelyllä. Naapurin hevonen tulee aina tervehtimään kulkijoita, ei yhtään hirnahtele, kuitenkin kuuntelee korva tarkkana puhettani. Heillä on onneksi kaksi hevosta, joten laumaeläimen ei tarvitse yksinänsä olla. Hevoset ovat usein aivan samassa asennossa vieretysten, oletan niiden seisovan tuulen suuntaisesti. 

Keräämme taas kuntopisteitä töissä, vähimmäistavoite on kolme pistettä viikossa eli 1,5 tuntia liikuntaa. Tulee kuitenkin lähdettyä liikkeelle, kun on tavoite mielessä. Ja se suurin tavoite on pitää kroppa kunnossa.

                                                                                                                      

 Tällä viikolla olin kolmen päivän kevätlomalla ja Helatorstai siihen päälle. Siitä yhden vuorokauden lepohetken pidin Ikaalisten kylpylässä vanhoissa veteraanien kuntoutusrakennuksissa. Niissä on edulliset hinnat ja lisäksi keittomahdollisuus. Maanantain ilma oli hyvin kolea, siksi valitsin liikuntamuodoksi kuntosaliurheilun. Tiistaiaamuksi suunnittelin kylpylässä uintia, mutta siellä olikin vedenvaihto- ja huoltopäivät  tiistaina ja keskiviikkona. Ensin harmitti kovasti, mutta luonto kutsui sauvakävelylle. Ympäristössä on hyvät ja mäkiset polut kävely- ja juoksuharrastukseen, koska lähellä on laskettelualuekin.

Maanantaina nautin illallisen aularavintolassa; broileria mangokastikkeella, lisukkeena oli lankkuperunoita ja porkkana-lanttumuhennosta. Oli oikein onnistunut ateria. Tiistaina kotimatkalla söin Myllyn leivässä päivän keiton, joka oli Borssi keittoa, sämpylä, kahvi ja pulla kuuluivat annokseen.

Tiistai-illan siivoilimme ja leivoin, koska keskiviikoksi olin kutsunt Tapulipiirin naiset meille ja samalla olin kutsunut Lemom korujen esittelijän paikalle. Sainkin yhdeksän naista vieraaksi ja ilta kului mukavasti. Tilasin itselleni avainketjun pienellä koristeella varustettuna. Olisi ollut pajon kauniimpiakin tuotteita kaupan, ostin kuitenkin tuollaisen käytännöllisen ja tarpeellisen ketjun työpaikan avainta ja henkilökorttia varten. Ennestään minulla onkin jo kolme Lemom riipusta, jotka olen saanut lahjaksi tyttäreltäni.

 

Tänään poden flunssaa, on aikaa kirjoitella. Viime lauantaina kävimme Mummin luona, hän on hyvin toipunut käsivammastaan, tarvitsee kuitenkin jonkin verran apua askareissaan. Siellä oli myös J:n veli puolisonsa kanssa, oli oikein mukava rupatella heidän kanssaan. Suunnittelimme heinäkuun retkeä Savoon heidän kanssaan. Tämän vuoden kesälomani onkin heinäkuussa, jolloin useimmat muutkin lomailevat. 

Tulin kotiin klo 21:n jälkeen ja ilahduin kotipolulla taivaan värisävyistä.

Illalla olin äidin kanssa hänen talonsa yhtiökokouksessa. Siellä on mukava vanha isännöitsijä ja ilmapiiri on aina iloinen. Kärttyisiä osakkeenomistajia en siellä tavannut vaikka puhuimme isosta kattoremontista ja tulevasta putkiremontista. Osa eläkeläisistä on kylläkin  kauhuissaan koska he pelkäävät joutuvansa muuttamaan talosta. Auttaakohan Kela tuollaisten kustannusten kanssa, pitää ottaa selvää.

 

Talven viimeinen kuva sivupihastamme. Komeat jääpuikot koristavat saunamme ikkunaa, taitaa katto vähän falskata.

Eilen päivällä katkoin  kukkapenkeistä vanhat kuivat oksat. Muina vuosina olen tehnyt sen jo syksyllä, mutta joissain ohjeissa kerrottiin kasvien talvehtivan paremmin, jos sen siirtää kevääseen. Krookukset loistivat kauniisti auringonpaisteessa, iltapäivällä oli kevätkesän tuntua ensimmäisen kerran. Leikkasimme pihan ainoata omenapuuta, marjapensaita ja koristepensastakin.

Tänään nostelin kesärenkaat auton peräluukkuun, huomenna saan auton kesäkuntoon.

Katsastus on edessä toukokuussa, joten pitää viedä se huoltoon ensi tilassa. Chevrolet Kalosini on pelannut oikein hyvin, olen ollut erittäin tyytyväinen siihen. Näillä maaseudun kuoppaisilla teillä, autot ovat kovalla koetoksella. Nytkin epäilen, että joku nivel kolisee ja sen joutuu vaihtamaan.

 

Olen nauttinut lomailusta tämän viikon. Lauantai-aamupäivänä 7.4 kävin viimeisellä hiihtolenkillä Koukkujärven maastossa. Keli oli muuten erinomainen, mutta suksien teippikohtiin tarrautui lumi ylämäissä, joita sitten raaputin pois jatkaakseni matkaa. Haikeaa jättää näin keväällä hiihtämisharrastus, se on kuitenkin niin monipuolista liikuntaa, vaikka pelottaakin alamäessä laskettelut. Enpä kuitenkaan kaatunut koko talvena, vaikka kaiken aikaa sitä pelkäsin.

Veljeni taidenäyttelun avajaiset olivat tiistaina Tampereella Taide Galleriassa. Pate Mustajärvi oli virittämässä lauluillaan tunnelmaa ja vieraita oli mukavasti paikalla. Ainakin neljään  tauluun ilmestui punainen tarra, joka tietää hyvää talujen tekijälle.

Ostin pienen taulun " Äiti ja tytär" mustavalkoisen työn gallerian omista kokelmista. Veljeni töitä on jo neljä kappaletta kotimme seinillä, joten jätin uudet teokset  muiden ostettaviksi. Useat niistä ovat isokokoisia metalli- ja puutöitä, jotka sopisivat parhaiten yleisten tilojen seinille isokokoisina teoksina.

 

Käsitöissäni olen edistynyt; sain aikaiseksi Etiopiaan lähetettäväksi vauvan nutun. Lähetyssihteerimme lähettää kaikki kutomamme nutut toimitettavaksi synnytyssairaalaan Etiopiassa, seurakuntamme lähetystyöntekijän alueelle. Ensimmäisen kerran elämässäni kudoin pyöröpuikoilla ja työ sujuikin joutuisasti eikä nuttuun tullut turhia saumoja. Lankaa oli jäänyt edellisestä työstäni tähteeksi, joten ei tarvinnut edes sijottaa rahaa siihen.

Oheet nuttuun löysin blgista: http://langanpaat.blogspot.com/p/neuleohjeita.html

 

Nyt aloitin slipoverin neulomisen tyttärenpojalle, taaskin Nalle langalla, josta tulee mukavan pehmeää  neuletta. Nyt neulon ribbineulosta eli kaksi oikein ja yksi nurin, helppoa...

 

 Viikolla ajelin Ikaalisten kylpylähotelliin, kävin kuntosalilla, siellä olikin todella hyvät kuntoilulaitteet, suosittelen. Kylpylässä kävin uimassa sekä allasjumpassa, enpä rentouttavampaa tekemistä lomalleni voisi keksiä.

Tänään lauantaipäivänä oli kulttuurielämysten aika; kylämme seurantalolla oli pelimannien musiikkiesitys ja mieskuoron konsertti. Mukava iltapäivä.