Olin junalla kulussa, rentouduin ja nautin junalla kulkemisesta. Kudoin mustaa villahuivia ja välillä luin Panu Rajalan Sydämen järistystä. Olen sen lukenut jo aiemmin, mutta on mielenkiintoista palata Rajalan tekstiin; nautin hänen kirjallisuustulkinnoistaan. Meno Tre-Karjaa oli jopa aikataulussaan, matka kestää lähes kolme tuntia, joten siinä ehtii hyvin rentoutua. Poikani oli vastassa asemalla, kävimme Lidlissä ja sitten heillä kotona odottivat miniä ja lapset, jotka juuri  heräilivät päiväuniltaan. Olikin jo kova ikävä, viimeksi olimme tavanneet uudenvuoden päivänä.

Maanantaina lähdin Helsinkiin, kävin jo kolmannen jakkupuvun ostamassa Kolmannelta linjata DiDonnasta, siellä on yksilöllinen palvelu ja asusteet. Liikuin metrolla, koska ilma oli niin jäätävä.

Kotimatka junalla kestikin sitten tupla-ajan, juna hidasteli ja hidasteli ja lopuksi jymähti Parolaan. Odottelimme aikamme ja konduktööri kävi useaan otteeseen kertomassa tilanteesta, ja loppujen lopuksi koko porukka ohjattiin ulos odottelemaan seuraavaa junaa, jolla sitten pääsimme Tampereelle. Parolassa oli korkeat portaat käveltävänä, minulla oli vaikeuksia matkalaukkujeni kanssa, onneksi nuori tumma poika tarjosi apuaan, suuret kiitokset hänelle!