Lauantaiaamuna auringon noustessa lapsuuden maisemissa, aina ihastuttava vaahterapuu. Kesällä runsaan ylväänä, syksyllä tulenpunaisina lehtinä ja näin keväällä puun kauniina muotona; puu herättää ihastukseni aina uudelleen vuodesta toiseen. Muistoihini tulvii lapsuuden leikkimme, kolmen tytön kauppaleikit, kevään ruutuhyppelyt, tvist naruhyppelyt ja kortin peluu salassa vanhemmilta viereissä luhtirakennuksessa. Luhti on valitettavasti purettu, taitaa olla pressun alla odottamassa, josko joku vielä sen rakentaisi. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun saan vuosien jälkeen ihailla näitä tuttua tutumpiakin maisemia, ne ei milloinkaan kyllästytä.