Pyhäinpäivä aamuna kävin pitkähköllä kävelyllä, nautin rauhasta ja hiljaisuudesta. Pikkuisen sateli räntälunta, mutta ei se haitannut. Manunahteen lenkille on muuttanut monta uutta perhettä, joita en kaikkia tunnekkaan. Huikun talon kohdalla tunsin suurta surua, olihan talon isäntä ja hänen poikansa kuukausi isänsä jälkeen kuollut tänä syksynä. Olin Vilhon hautajisissakin, jossa Seppo vielä puhui erittäin hyvän muistopuheen. Onneksi sain kiiteltyä Seppoa puheesta, ne jäikin sitten viimeiseksi kontaktiksi hänen kanssaan. Kosketti syvästi, koska hän oli muutaman vuoden minua nuorempi ja kuului meidän "peruspinsiöläisten" joukkoon.

Kuvassa kukkavihkomme Vilholle.

Päivä kuitenkin jatkui iloisissa merkeissä, olihan tyttären tyttäremme nimiäispäivä. Jännittyneenä odotimme nimen paljastusta, olinhan pyytänyt etteivät he  kertoisi etukäteen meillekään vauvan nimeä, jottemme voi vaikuttaa siihen. Tilaisuudessa Kaisa puhui kauniisti sukupolvien ketjusta ja sen jälkeen Tuikku sai kunnian kirjoittaa vauvan nimen seinälle: Onna Viola. Kaikki oli hyvin hiljaa, olihan nimi todella uusi, jota emme olleet kuulleetkaan aiemmin. Kaunis on nimi, kuten isomummikin sanoi. Kirjoitettuna näyttää hyvin sievältä. Vauvelin isä kertoili että Onna tarkoittaa japanin kielellä naista, ja että niitä on 25 kpl suomessa rekisteröity. Hän oli saanut vauvan syliinsä laitoksella ja heti sanonut että Onnahan tämä on! Minä olin nyt toista kuukautta  puhunut Emma Amaliasta, tunsin pientä haikeutta, mutta äkkiä sitä tottuu uuteen nimeen. Lapsen vanhemmat lauloivat laulun, runon, jonka isä oli säveltänyt, mielestäni erittäin upea sävellys.

Sunnuntaina vietimme Pyhäinpäivää kirkossamme, ainoa paikka jossa olen "lapsuuden muistoissa" täysin, siksi kait se on niin rakas minulle. Keittelimme Kirstin kanssa kahvitkin siellä kirkkoväelle, näin saimme hetken jutella yhdessä mm. tulevasta kellotapulista. Jokke oli tehnyt ruuan sillä välin kotina, oli mukava tulla suoraan ruokapöytään. Iltasella Ylöjärvellä kävelyllä, vein Vapun postilaatikkoon adressit Sepon muistolle. Kävin myös isäni haudalla katsomassa, kuinka veljeni oli laittanut sen talvikuntoon. Taiteellinen näkemys...katajan oksia kesäkukkien väleissä ja haot oli pystyssä haudan ympärillä. Tb:n kahvilassa piti poiketa teellä, mutta siellä olikin niin edullista pitsaa, joten se oli parempi valinta. Kaiken kaikkiaan: onnellinen viikonloppu.