Vapaapäivä, ruhtinaallista. Meillä on kaksi päivää vuodessa ns. lisävapaapäiviä, ja onnistuin saamaan toisen niistä täksi päiväksi. Olikin kiva viettää loppiaispäivää, kun tiesin, että on neljän päivän loma. Aloitin hiihtokauden: Nokialta Koukkujärven majalle. Hidasta oli hiihtoni, koska varsinkaan käsissäni ei ole voimia, menevät heti maitohapoille. Nautin silti suuresti hiihtelystä, sininen hetki näyttäytyi alkuunsa ja loppumatkalla lumi pöllysi tuulen puuskissa.

Illan kuuntelin musiikkia, ja sain vihdoinkin Onnan peiton valmiiksi. Olenkin koko syksyn sitä virkannut ja nyt se on valmis. Huh, se oli minulle aika iso työ, kutominen olisi  ollut nopeampaa kuin virkkaaminen. Virkattu peitto ei kuitenkaan veny, niinkuin kudottu. Olin peittoon tyytyväinen. Kokosin myös neulomani palatossut. Ne on vuoden odotellut kokoamista, koska olin kiinnittänyt virheellisesti parit laput, ja työ oli jäänyt sen tähden kesken.  Meillä on tässä kuussa Pinsiössä tilaisuus, jossa myymme kutomiamme tuotteita kartuttamaan kirkonkellorahastoamme. Tuon kutomani peitteen ostan tietenkin itse, mutta töppöset laitan myyntiin. Ja jos ei kukaan muu osta, niin ostan ne itselleni. Monet naiset ovat valmistaneet useita sukkapareja, he ovatkin sellaisia tehokutojia, minä olen niin tavattoman hidas. Mutta yhdessä heidän kanssaan on kiva askarrella.

Uutena vuotena meillä olikin mukava huiske, kun lapset perheineen olivat kylässä. Olin niin tavattoman iloinen, kun he kaikki jäivät meille yöksikin, siskon petejä laittelimme lattialle. Sain kunnia lukea iltasadun lapsille, se onkin yleensä ollut minun virkani jo omillekin lapsilleni.  Isomummo kävi myös iltapäivällä aattona ja isomummi taas uuden vuoden päivänä.  Mukavaa, kun saimme olla yhdessä, pojan perhe asuu niin kaukana, että näemme erittäin harvoin.