Billnäsistä saimme pojan lapset viikonloppua viettämään kanssamme. Puoliso oli hakenut heidät  perjantaina iltapäivällä ja he olivat odottamassa jo meillä Mäkipirtillä, kun tulin töistä kotiin. Tyttönen 5 v. näytteli heti etuhammastaan, joka heilui ja teki lähtöään, samainen hammas, josta iloittiin, kun se oli tupsahtanut näkyviin. Launtain karkkipäiväkin meni häneltä ohi suun, kun ikeniin sattui, ettei pystynyt karkkia syömään. Kävimmekin jätskiautolla, se onkin mukava tapahtuma täällä maalla, kuulla jätskiauton kellon soiminen. Ostimme peräti kolme pakettia, yhden sai ilmaiseksi, oli sellainen tarjous. Nyt riittää meillä jätskiä koko täksi vuodeksi.

Jätskiautopysäkillä on vanhanajan maitolaituri (kylläkin viisi vuotta vanha), jossa kylän lapset odottavat koulubussia ja iltasella nuoriso parveilee. Olin pitkään huokaillut sen ympäristöä, roskia ja tupakantumppeja, huh! Ninpä otin roskapussin, harjan ja rikkalapion mukaani ja keräsin raaseporilaisten lasten kanssa pinsiöläisten lasten roskat pois. Kotiin tultuamme pikkupoika sanoi papalleen, että älä sitten mene maitolaiturille tupakille......

Saimme lauantaina vieraaksemme myös tyttäremme lapsineen Nokialta yhteiseen huiskeeseen. Serkuille on hyväksi, kun saavat olla toistensa kanssa, vaikka jonkin verran mustasukkaisuutta ilmeni pikkupoikien välillä. Samoin sisarusten välillä on armoton kilpailu ja tasavertaisuuten pyrkiminen, välillä he nuijivatkin toisiaan. Usein puutuin asiaan, mutta loppujen lopuksi, taisi olla paras, kun jätin heidät tappelemaan keskenään huoneeseen; siitä seurasi kova kiljunta, mutta vähän ajan kuluttua kuulin, kun molemmat pyysivät toisiltaan anteeksi.

"Emma" vauvaa kaikki ihailivat ja paijasivat ja hymyjäkin hän jo jakeli ihan pikkuisen. Äitinsä on lujilla lasten kanssa, molemmat heräilevät yöllä toinen toisensa herättäen. Vävy poika on toisinaan yön töissä, eikä ole aina hoitoringissä mukana. Onneksi he ovat kärsivällisiä aikuisia molemmat.

Iltasella Elsan hammas sitten irtosi, ja pappansa muistutti, että se pitää laittaa yöksi tyynyn alle, niin hammaskeiju tulee ja palkitsee sen kolikolla. Molempia lapsia jännitti iltasella, millainen se keiju mahtaa olla ja mistä se pääsee tänne sisälle, kun ovet ovat lukossa. Ja aamulla oli ilo ylimmillään, kun keiju oli todella vieraillut meillä.

Saatoin tänään lapset klo 15 lähtevällä  junalla Pasilaan, olimme leikkivaunussa aikasmoisessa metelissä. Eväitä he halusivat syödä heti, kun juna lähti Tampereen asemalta. Luin monta satukirjaa matkan aikana, vähän hermoilinkin, kun lapsoset eivät osaa olla kuin aikuiset...eipä heiltä saisi sitä odottaakaan. Jotenkin olen vain unohtanut millaista oli omien lapsien kanssa.

Poikamme ja miniämme olivat Pasilassa vastassa, olivat tullet juuri Espoosta tanssitreeneistä, olivat kyllä niin hehkeän ja hyvän näkoinen pari, oli ilo katsella heitä. Hyvää heille tekee olla välillä kahdestaan. Harmi, että minulla ei ollut kameraa mukana, jäi niin hyvä mieli, kun heitä katselin.

Kotimatka Pasilasta Tampereelle oli yhtä juhlaa, nautin yksinäni junassa matkustamisesta. Huokasin syvään  ja hartaasti: kaiken hälinän jälkeen on hyvä hiljentyä. Kaivoin virkkuukoukun ja lankakerän kassistani, jospa saisin Emma-vauvalle peiton aikaiseksi, olinhan tehnyt hänen veljelleenkin vaunupeiton muutama vuosi sitten. Romaanikin olisi ollut kassissa mukana, mutta joskus on kiva saada omin käsin jotain näkyvääkin aikaiseksi.