Pitkään aikaan en ole tuntenut maanantaimasennusta, ihme juttu. Aiemmin tunsin tosi usein, ehkäpä tämä meno ympärillä on niin mielenkiintoista, etten ehdi masentua. Lauantaina kävin lenkkeilemässä ja tänään tein jumppaohjelman vanhojen biisien tahdissa, Kake Randelinin musiikin innoittamana.

Tv:stä katselin viimeisen osan neliosaisesta sarjasta: Naisia kaupungilla, kaikki pääosan naiset löysivät oman itsensä, työn, läheisten ja oman tajunnan kautta. Oli jollain tapaa hyvin koskettavaa seurata neljän naisen henkistä kasvamista ja vapautumista.

Kuva on Yle.fi:n sivuilta

Kävin aamulla kampaajalla, iloinen tunne, että saan olla taas välillä punatukkainen. Kyllästyin vaaleisiin raitoihin, ja haluan pitää pitkähkön tukan, jonka oma kampaajani antaa säilyttää. Yleensä olen vaihtanut kampaajaa viimeistään kolmen kerran jälkeen, nyt olen jo käynyt kaksi vuotta samalla, ja olen tyytyväinen häneen.

Tänään sain laskurin blogiini, kiitos puolison. Jotenkin on kiva tietää, käykö kukaan lukemassa kirjoituksiani. Vihdoin ja viimein sain uuden sähköpostinikin toimimaan, sain jopa muutettua salasanan ja vaihdettua siihen kielen englannista suomen kielelle ja ihan itse!

Tässäpä tämän päivän ilot, jätetään surut nurkaan!