Juhannukseen on enää viisi kuukautta ja sitten saamme nauttia juhannusruusujen huumasta ja lämmöstä. Tänään juutuin autollani lumihankeen, kotiomme johtavalla pikkutiellä. Oli hurjan tuulinen ilma ja silloinkos meidän tiemme on kinoksia täynnä. Vaikka kuinka yritin puskea niiden läpi, ei onnistunut. Lähdin peruttamaan, mutta pimeässä ja valkoisessa maastossa ajoin tietysti vielä enemmän penkkaan. Juoksin hakemaan lämmintä vaatetta päälle ja lumilapion ja lumi pöllysi auton ympäriltä pois rivakasti tuossa kaamean kylmässä tuulessa. Onneksi naapuri tuli samaan aikaan linkoamaan tietämme ja peruutti ystävällisesti autoni ja ajoi sen kotipihaan. Kyllä naapureista on iloakin!

Tänään olimme tv:n seurassa loppuillan, ensin Matkaoppaat ja sitten Karjalan kunnailla. Mukavaa helppoa katseltavaa, työpäivän jälkeen sopivaa ajankulua. Tein iltapalaksi kaurapuuroa, joka on hyvin hyvin harvinaista meillä. Puuro lämmitti mukavasti ja teki leppoisan olon, olen ollut pari viikkoa kireällä tuulella, johtunee näistä menopaussi vuosista. Tekisi mielä käpertyä karhun pesään nukkumaan (ilman karhuseuraa) ja herätä kevään kynnyksellä terveenä ja iloisena.