Hei taas pitkästä aikaa. Kesä on onnellisesti ohi ja syksyn puolukat alkavat kypsymään. Paikka paikoin on runsaasti puolukoita ja ne ovat kypsiä, jossain ne kannattaa jättää vielä odottamaan. Tänä syksynä ehdin ensimmäisenä erään kuivuneen metsäojan varteen, johon on lyhyt matka ja oja palkitsi poimijansa.

Syksyiset pellot ovat kullankeltaisia, maanviljelijät ja puimakoneet ovat tehneet työnsä, kesän sato on korjattu. Me asumme näiden peltojen äärellä ja tänä vuonna niitä hoiti ihan oikea viljelijä, joka kasvattaa peltoja ammatikseen. Ja niitä olemme ihailleet keväästä syksyyn. Kymmenen vuoden ajan ne oli luomuviljelijällä ja sato näytti jäävän hyvin pieneksi. Ja ainakin joka kolmas vuosi viljat kynnettiin maan sisään, jolla parannettiin maan laatua.

Perjantaina töistä kotiin ajellessa lähellä kotiamme oli pakko pysäyttää auto ja ottaa kamera kassista. Taivas oli erikoisen näköinen, pilvet oli tummia ja aurinko kuulsi niiden raosta.

On riemullista asua maalla, keväästä syksyyn. Talvella onkin sitten omat riesansa näissä kulkuyhteyksissä ja lumitöissä, mutta täytynee asennoitua tulevaan talveen positiivisesti. Luen joka päivä Positiivareiden ajatusten aamiaisen, on se jollain tavalla muuttanut ajatuksia myönteisempään suuntaan.