Viikonloppu alkoi, kuten niin monella muullakin, siivouksella. Perjantai-iltana tartuin imuriin klo 21, puoliso meni lueskelemaan tällöin.  Minulla oli pikkuinen whisky pullo siivouksen vauhdittajana ja työ sujuikin hauskasti. Onneksi ei ole naapureita, jotka häiriintyisivät metelistä. Jatkoimme lauantai aamupäivänä yhdessä siivoilua, mukava olla, kun koti on taas puhdas. Kaksi viikonloppua kului lastenlasten kanssa, tällöin siivoukset on hyvä unohtaa. Lauantai-iltana taas innostuin leipomaan, otin viimeiset sämpylät pois uunista klo 23.30, tällöin ei ollut kahvia väkevämpää nautittavana. Omenapiirakkaa paistoin vähän liian kauan, pohja tummui liikaa, sämpylöiden leivonta sujuu aina paremmin.

Ennen leipomuksia kävimme Tampereella elluissa, katsomassa Täällä Pohjantähden alla:

Vahva suomalainen elokuva, jossa sai itkeä ainakin viisissä hautajaisissa, lisäksi sotakuvauksissa. Oli kait siinä ripaus rakkauttakin, mutta tosi pikkuisen. Hyvä ohjaus se kuitenkin oli Koivusalolta, aidon tuntuisia näyttelijäsuorituksia. Väinö Linnan romaanissa oli kuitenkin enemmän huumoriakin, mitä elokuvaan oli laitettu.

Leivonnaisia kuskasin sunnuntaiaamuna kyläkirkkoomme, olin luvannut tarjota kirkkokahvit. Pitää vähän yritttää kyläläisten hyväksi tehdä jotain, kun kerta olen kirkkovaltuustoehdokkaana. Kirkko on kuitenkin minulle niin tärkeä, sen eteen on isovanhempani ja vanhemanikin ahertaneet monet työtunnit. Ensin rahan hankintana kirkon rakentamiseksi ja rakentamassakin oli isäni, setäni ja enoni mukana.

Kirkko on hyvä paikka, sinne on aina kutsu voimassa, vaikka olisit välillä poiskin, kuten itsekin olin monet vuodet. Kirkon piiriin menin uudelleen ensin voimisteluryhmään.... siitä oli helppo sujuttautua muuhunkin toimintaan. Lapsien ollessa pieniä, olin heidän kanssaan äiti ja lapsileirillä. Naisten viikonlopuissa olin silloin tällöin ja kerran erehdyin hiljaisuuden retriittiin. Se ei kuitenkaan ollut minulle sopivaa, ahdistuin puhumattomuutta, oli vaikeata mm. ruokailla yhdessa tuppisuuna. Isovanhempien leirille voisin mennä jonain kesänä, josko saisin lapsenlapsia mukaani.