Rauhallisuus laskeutui kotiimme. Pirteätä seuraa olivat sisareni lapset, oli ilo saada olla heidän kanssaan. Pojalle oli tullut äänenmuurros viime näkemän jälkeen, hänen äänensä oli niin muuttunut, ettei samaksi henkilöksi olisi uskonut. Muuten oli kuitenkin iloinen ja puhelias kölvi,  pelasi koneella, luki Korkeajännitykstä ja teki pyynnöstäni paperilennokeita, jotka heitettäessä kaarsivat komeasti ilmassa. Työttönen siivosi ja somisti uudelleen nukkekotimme, joka on iso lasiovinen kaappi neljässä kerroksessa. Nukkekodin voisi hyvin viedä vaikka näyttelyyn, olemme sen hänen kanssaan niin kauniiksi sisustaneet. Sanoinkin häntä nuoreksi sisustusarkkitehdiksi.

 

 

 

 

 

 

 

 Nukkeperhe odottamassa tarjoilijaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 Sininen kylpyhuone

 

 

 

 

 

 

 

 

Kutimet odottavat kutojaa

 

Lauantaina kävimme elokuvissa katsomassa Liisa Ihmemaassa, joka oli aika jännittävä, ei mikään lälly satu. Kaikki pidimme kuvasta, joka oli hyvin tehty, ihmeellistä nämä nykyajan elokuvatekniikat. Liisa oli monet kerrat pulassa ja hädässä hyvin aidontuntuisesti, niistä kaikista kuitenkin selviten.

Sunnuntaina kävimme Vapriikissa Karhunäyttelyssä, jossa ihastelimme ja kauhistelimme isoja täytettyjä karhuja ja kaikkea sen ympärille koottuja kuvia ja muuta rekvisiittaa. Vapriikiissa oli myös Tampere aiheinen näyttely, johon kannattaa varata koko päivä aikaa, niin paljon siellä on näkemistä ja lukemista, joten menemme sinne piakkoin uudelleen aikuisporukassa.