Olin saanut kutsun tupperiesittelyyn syntymäkotini naapuriin, jonne uskaltauduin flunssaisena, kättelyt jätin väliin, vähän nolona kylläkin. Ihailen kutsujen emäntää, hänen aktiivisuuttaan monessa, monessa asiassa, ja hänen iloista elämänasennettaan. Hirsinen iso pirtti on niin viihtyisä, vanhoine tavaroineen, joista osa on 1800 luvulta.

Esittely sujui nopsasti taitavan puhujan ansiosta, olin etukäteen ajatellut ostavani salaattilingon, jota olen jo pari vuotta suunnitellut. Joten mitään hätiköityjä ostoksia en mennyt tekemään. Salaatit jäävät niin ärsyttävän märiksi, kun ne pestään ennen käyttöä, sen tähden jätän usein pesun väliin. Lingon tulo kestää noin kolme viikkoa, siihen mennessä omat salaatit ehtivät korjuuvaiheeseen.

Emäntä tarjosi lohivoileipiä, korvapuusteja ja pieniä muffinsikakkuja, kyllä maistuivat! Kävelin sieltä kotiin, ojanpenkat loistivat erilaisien kukkien väreissä, aurinko paistoi, mieli oli korkealla. Muutaman puhelun kerkesin puhumaan matkalla, tilasin jopa kotikampaajan ensi viikolle. Jospa tämä flunssakin vähän hellittäisi, vaikkei tällä hetkellä siltä vaikuta, J:n kanssa edelleen yskimme vuorotellen.