Lomalta paluu töihin sujui aika mukavasti, oli iloinen työviikko. Näin Sauli Niinistöstä unta (johtui siitä, että ostin hänen kirjansa kirpparilta), hän antoi neuvoja minulle mahdolliseen ryöstötilanteeseen. Aamulla nauratti tuo uni, mukavahan se oli Niinistön kanssa rupatella. Perjantai-iltana hellitin työnteon ja lepäsin koko illan, nousin klo 22 katsomaan Teemalta elokuvaa "Hiljaiset sillat", jonka olen katsellut ainakin kahdesti aiemmin. Meryl Streepiä on aina nautinnollista katsella, hän taitaa olla elokuvaidylini jo vuosien varrelta.

Äitini pääsi tostaina sairaalasta kotiin, kävin noutamassa hänet ja kaikki apuvälineet.  Rollaattori jäi kuitenkin kotona  nurkkaan, ei hän tarvitsekaan sitä, vaikka sairaalan pitkillä käytävillä se oli tukena ja turvana. Olimme vieneet hänelle sairaalaan silkkisen orkidean, se tuotiin sitten kotiinkin ja on hyvin aidon näköinen.  Sairaalaan on turvallisempaa viedä silkkikukkia, koska niin moni on allerginen luonnon kukille.

Aamusta teimme polttopuita, ilma oli oiva niiden tekemiseen, pakkaskausi takana, kevättä näköpiirissä. Päivällä paistoin lohimedaljonkeja, ne paistuivat ihanan rapeaksi, eikä rasvaa tarvinnut käyttää paistamiseen kuin nimeksi, koska kalasta irtosi pannulle rasvaa. Kävin viemässä äidillekin paistettua lohta, ja laitoin paplarit hänen hiuksiinsa. Katselimme mäkihyppyä Holmenkollenilta, jossa Itävallan pojat loistivat ja Suomi jäi aika hännille, valitettavasti. Onneksi näyttivät väliajalla Matti Nykäsen voittohyppyjä, niitä oli hauska katsella.

Käväisin kuntosalilla, siellä viihdyn, kävisin vaikka joka päivä, jos olisi aikaa. Laitteisiin saa laittaa painoja juuri sen verran, kun tuntuu sopivalta, eikä tarvitse rääkätä itseänsä, jos ei halua. Ohjaajakin sanoi, että tekisin mieluummin enemmän toistoja, kuin yrittäisin liian isoilla painoilla.