Anonyymille terveisiä. Eihän se elämä aina niin auvoista ole, mutta eipä huvita blogiin kirjoitella elämän nurjia asioita. Edelliseen blogiini kirjoittelin ja siitä meinasi tulla kohtalokkaat seuraukset. Jouduin sulkemaan silloisen blogini ja elämä taas jatkui. Oikeastaan blogini nimi pitäisi vaihtaa toiseksi, täytyypä miettiä asiaa.

Onkohan tässä mitään järkeä edes kirjoitella julkisesti omista asioistaan, voisihan sitä kirjoitella vain itselleenkin, kuten ennen kirjoittelin päiväkirjaa. (Ja nytkin joskus..). Toisaalta, kun kirjottelee vain tavallisia päivän tapahtumia, niissä ei ainakaan pitäisi loukata ketään. Ja olen myös huomannut, kun muistelee hyviä asioita, niistä tulee iloisempi olo.

Sain vierailtamme vaalean punaisen ruusun, se oli mieluinen yllätys. Viimeksi olen saanut tuon värisen..noin 34 vuotta sitten tyttäreni syntymän johdosta. Päivän vieraamme eivät olleet pitkään aikaan käyneet meillä, oli paljon rupateltavaa. Leivonnaiseni onnistuivat joten kuten, en ole ikinä oikein tyytyväineen omiin tekeleisiini, suolainen oli vähän liian voimakasta ja makea kakku taas oli liian latkun makuinen. Reseptien haku netistä on sellaista, että ohjeen mukaan tekee vain kerran, ennen tuli tehtyä vuosikausia samojen vanhojen turvallisten reseptiohjeiden mukaan. Eikä tarvinnut jännittää, että onnistuuko.

Loppuillasta syvennyin yhtymämme metsäveroilmoituksen tekoon, siinä taisi kulua kolme tuntia aikaa, kun ensin luin ohjeita ja sitten vasta kirjasin vuoden  tulot ja menot muistiinpanokirjaan. Veroilmoituksen teen vasta ensiviikolla, tulin siihen tulokseen, että pitäisi mennä metsäveroiltaan, jotta saisin tämän vähäisenkin tilinpäätöksen oikein tehtyä. Ja voisihan siitä olla hyötyä työelämässäkin.