Sunnuntain hiihtoretki Koukun majalle sujui huomattavasti paremmin kuin ensimmäisellä kerralla. Käsivoimat riittivät lykkimiseen, ja jalkalihaksetkaan eivät heti väsähtäneet. Reppu oli selässäni, jossa oli mehupullo, antamassa   voimia, vaikken sitten avannutkaan pulloa matkalla. Perillä nautin kuumaa vihreätä teetä ja suklaapatukan,  mukava olo! Ilma oli mitä parahin hiihtämiseen, sukset luistivat ja pitivät sopivasti. Viime talvena suksiini laitettiin teipit ja niillä on nyt paljon helpompi hiihtää kuin pelkkien  voiteiden avulla. Aurinko ei näyttäytynyt, mutta luonto on upea lumisine puineen, joista osa hipoo maata paksun lumen peittäessä oksat.  Meidän metsätilalla on sovittu pieni metsäkauppa ensi kesäksi, joten toivon, että lumi ei aiheuta metsätuhoja.

Metsärahoille on jo sovittu käyttöäkin, kotiimme on tilattu Kerman Saven Anja takka. Nyt meillä on pieni ja pippurinen Kastor takka, mutta koska se ei varaa lämpöä, on paikallaan hankkia puita säästävä malli. Vanhassa kodissa meillä oli leivinuuni keittiössä ja varaava takka olkkarissa. Aamulla oli ihana painaa poski lämmintä uunia vasten ja muutenkin lämmitellä sen kupeessa. Välillä on ikävä vanhaa kotia, jonka itse rakensimme, vaan nykyisessä kodissa on maisemat paljon upeammat ja luonto oven takana. 

Eilen katselin Jussi patsaiden jakoa. Olin katsellut vain kaksi kotimaista elokuvaa runsaasta valikoimasta, Postia pappi Jaakobille ja Täällä pohjan tähden alla. Ensimmäinen valittiin parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi, olisin kuitenkin toivonut Timo Koivusalolle edes yhtä Jussia, oli hän tehnyt niin valtavan työn elokuvansa eteen, ja suomalaisen historian tallentamiseen.

Ostin viime viikolla Vesa Karosen ja Panu Rajalan kirjoittaman kirjan Yrjö Jylhästä, talvisodan runoilijasta. En malttanut enää odottaa sitä kirjastosta, ja uskon, että heidän tekstinsä ja Jylhän runot palkitsevat ostokseni. Halusin myös kannattaa Rajalaa, edes tämän yhden kirjan verran. Tänä vuonna ilmestyy hänen Aila Meriluoto elämäkertakirjansa, sekin on sitten pakko aikanaan lukea. Minulla on hyllyssä Meriluodon Vaarallista kokea, päiväkirjat vuosilta 1953-1975, aikanaan nautin suuresti niiden lukemisesta. Ja kirja yllytti päiväkirjan kirjoittamiseen, joita sitten kirjoitinkin usean vuoden ajan aina silloin tällöin,  varsinkin huonompina hetkinäni. Tämä blogipäiväkirja yllyttää kirjoittamaan hyvistä asioista ja  paremmasta olotilasta. Eihän ole mukava omista huonoista asioista turista kaikkien kuullen (tai nähden), ehkä elämästä tulee täten liiankin siloteltu kuva. Mutta on se niinkin, että elämä tuntuu paremmalta, kun ajattelee paljon miellyttäviä asioita.

 Kuva on BookPlus sivuilta