Aamun pimeydessä uskaltauduin kävellen postilaatikolle, tosin etsin liukuesteet talvilenkkareihin. Mennyt monen monta aamua, kavahduttanut ajatus pimeydestä, kylmyydestä ja liukkaudesta. Mukava olo tuli, kun sain Aamulehden teekuppini seuraksi, lähes myöhästyin töistäkin lukemiseen uppoutumisen vuoksi.

Olen luvannut, että tästedes en puhu sanaakaan työasioistani, jospa kuitenkin työmatkoista voi kirjoittaa, siihen ei kait kellään ole huomauttamista. Autolla huristeluun kuluu 40 min päivästä eli siinä ehtii pohdiskelemaan monenmoisia asioita. Tänään päätin olla positiivisempi ihminen ja puhua enemmän iloisista asioista. Eli mitähän mukavaa tänään olisi kerrottavaa. Toin naapurin pojan kaupungista kotiin ja ihailimme talvimaisemaa; taivas oli niin ihmeellisen sininen ja kirkas, vaikka oli jo pimeän aika. Eilen otin kaksi naapurin tyttöä kyytiini puolen kilometrin matkalle, he olisivat muuten myöhästyneet linja-autosta, olivat hyvin iloisia ja kiitollisia nuo pienet tytöt. Tilkitsimme tänään hirsimökkimme keittiön seinänrakoja, olimmepa me ahkeria, nyt säästyy sähköäkin.

Ja mikä parasta, pääsin taas kirjoittamisen nautintoon, on kulunut kaksi viikkoa kirjoittamatta sanaakaan. Monet asiat selkenevät  ja näyttävät valoisemmilta, kun  kirjoittaa asioita muistiin. Hyvää yötä!